tyyniäpäiviä 240x130

Tyyniä päiviä leirintäalueella – Neljä kuvanveistäjää Unkarista 24.5.–22.6., 1.–11.8.

Unkarin yksi tunnetuimmista taidehistorioitsijoista, Katalin T. Nagy on kuratoinut galleria U:n seuraavan näyttelyn.

”Kolme naista ja yksi mies. Heitä yhdistää epätavallinen suhtautuminen ja näkemys asioihin; se kuinka he nostavat esiin ne asiat aistimusmaailmasta, mitkä heitä kiinnostavat; se kuinka he etsivät plastiselle muodolle uusia mahdollisuuksia.

Kaksi heistä – Lili Cseh ja Mamikon Yengibarian – liittyvät tiukasti maisema-aiheeseen. Maisemakuvan käsite on viime vuosikymmeninä muuttunut hyvin paljon. Kerran ainoastaan maalauksiin liittyvä laji on tänään saanut uuden merkityksen installaatioiden, land art:in ja veistotaiteen myötä.

Lili Csehin rullattua maisemaa ovat inspiroineet ehkä nykyiset rullina myytävät ruohomatot. Kaupunkilaisille valmistetun kauniin vihreän nurmikon absurdiuden sijaan taiteilijan rullatussa maisemamatossa ilmenee lumoava pienoismaailma. Taiteilijan muutkin teokset herättävät assosiaatioita maisemista, esimerkiksi Leirintäalue (Kemping), joka on hänen kannettava talonsa, kuin etanan kotilo. Csehin toinen teos, Menetys korvattavissa (Pótolható veszteség), viittaa ilmeisesti lapsuusmuistoon, jonka monet ovat kokeneet. Heliumilmapallo on lapselle aarre, mutta sen karkaaminen on tuskallinen kokemus. Vaikka vanhempien mukaan sen voi korvata, uuden hankinta on turhaa, sillä se ilmapallo ei tule enää koskaan takaisin. Sen tuottamaa elämystä ei voi mikään voittaa.

Vuosikymmeniä Unkarissa asuneen armenialaisen Mamikon Yengibarianin maisema on pilvipyörteissä. Pilvien alituiseen muuttuva, ei koskaan takaisin palautuva muoto kuvaa ajan kulun, muotoutumisen ja hajaantumisen loputonta leikkiä. Yengibarianin pilvet kuuluvat pyöreähköjen muhkuroidensa mukaan meteorologisesti hahtuvapilviin.

Yengibarianin hahtuvapilvet ovat ehkä syntyneet samasta lähtökohdasta kuin Villő Turcsányin tyynytorsot ja hedelmät. Suljetut, pyöritettävät muodot nousevat painottomina maasta. Tämä on veistotaiteen mahdottomin sovellus. Turcsányin pienet veistokset ovat torsoina täysiä ja täydellisiä, niiden köydet eivät ole kahleita, vaan ennemmin nuoria, joihin tarttumalla voi leijua ilmassa. Villő Turcsányin taidetta on nähty aiemmin Vantaalla.

Borbála Szanyin sarja Tyynet päivät (Csendes napok) saa aiheensa pitsien ja kudonnaisten maailmasta, menneestä ajasta, jolloin naiset tekivät käsitöitä vapaa-ajallaan. Tuo yksitoikkoinen askar sai tarkastelemaan sisintä, meditoimaan. Meditaatio on mielen puhdistumista, ja ehkä siksi installaation elementtinä on saavi, joita oli talonpoikaiskulttuurissa monenlaisia niin pesua kuin kylpemistäkin varten. Entisaikojen puhdistusastioiden ja monta päivää tehtyjen käsitöiden liitto muistuttaa ruumiin ja mielen puhdistuksesta ja Laotsen opeista: ”Kuuntele hiljaisuutta ja kuulet sen, mitä ei voi kuulla”.

Tämä pieni kokoelma pyrkii esittämään muutaman niistä ajankohtaisista kysymyksistä, jotka askarruttavat tämän päivän kuvanveistäjiä Unkarissa.”

Näyttelyn avajaiset pidetään tiistaina 23.5. klo 18. Tervetuloa!

Näyttely avoinna ma-pe klo 10–18.

Lisätietoja: Jukka Haverinen, 09 6229 4611, jukka.haverinen(at)unkarinkulttuuri.fi
gUlogo200mm