bereczki 240x130

Chiaroscuro – Urmas Bereczkin keramiikkaa galleria U:ssa 12.10.–10.11.

Tervetuloa näyttelynavajaisiin keskiviikkona 11.10. klo 18–19. Näyttelyn avaa kuvanveistäjä Johanna Rytkölä.

Virolais-unkarilaisen Urmas Bereczkin tie keramikkaan on kulkenut Unkarin, Suomen, Ruotsin, sekä Italian (Firenze, Faenza) keramiikkaopintojen kautta. Vuodesta 1996 lähtien Bereczki on ollut Viron taiteilijaliiton sekä Viron keraamikkojen liiton jäsen. Bereczkin keramiikkaa on ollut laajasti esillä museoissa ja gallerioissa mm. Tallinnassa, Riiassa, Kauniaisissa, Debrecenissä, Szombathelyissä, Ljubljanassa, Kairossa, Tangsanissa ja Pärnussa.

Bereczki valitsi keramiikan, koska se on hänelle inspiroivin ja sopivin materiaali, jonka avulla hän pystyy valamaan muotoon askarruttavat tuntemuksensa ja ajatustensa siemenet. Tästäkin seuraa se, että taiteilijaa kiinnostaa kaikkein eniten muoto, joka tämän käsien alla herää henkiin keraamisten patsaiden hahmossa.

Toisinaan Bereczki tekee myös kuvaavia pienoisveistoskokeiluja, mutta luo etupäässä abstrakteja muotoja. Tässä näyttelyssä oleviin töihin hän on käyttänyt korkeapolttoista savea (1200–1300 °C), joka on poltettu osittain sähkö-, osittain puupolttoisessa uunissa. Näissä suurimmaksi osaksi mustasta savesta valmistetuissa teoksissa nähdään luonnonmuotoja, joskus ihmishahmoja muistuttavia, toisinaan taas muinaisten sivilisaatioiden muotokieltä noudattavia hahmoja. Myös vierekkäin olevien teosten väliin jäävä tila muodostaa uusia abstrakteja muotoja etenkin, jos tausta on vaalea. Tähän viittaa myös näyttelyn renessanssin ja barokin maalaustaiteen ajoilta tuleva nimitys chiaroscuro (alkuperäinen merkitys ’vaalea-tumma’, ’valo-varjo’), joka ei ole tuntematon myöskään modernin valokuva- ja elokuvataiteen historiassa.

Siinä missä Bereczki itsekin on mietteliäs, analysoiva persoona, joka silloin tällöin tarttuu mielellään kynään kirjatakseen ajatuksensa paperille, keramiikkansa osalta hän on niukkasanainen. Hänen tietoinen päätöksensä on olla analysoimatta ja kommentoimatta luomuksiian, sillä muotoillessaan sanottavansa sanoin hän pelkää, että itse muotomaailman häntä inspiroiva lähde voi ehtyä.

”Kun otan saven käteeni, mielessäni on vain perusrakenne ja mittasuhteet, kaikki muu tulee tekemisen myötä. Alussa työ sujuu mekaanisesti, askel askeleelta, rutinoidusti, kuin muurari latoisi tiilen toisensa päälle. Tekijä huomaa vähitellen, kuinka savi muovautuu käsissä, mutta huomaa samalla, että savelle ei voi tehdä mitä tahansa. Taiteilija seuraa luontoa, etsii siitä toistuvuutta, rytmiä, muotokieltä... Sen jälkeen käy niin, kuin mestari Gepetton veistäessä puusta nukkeaan: kerran kömpelö muoto antaa itsensä ilmi ja henki muuttaa saveen, mistä lähtien se myös komentaa.”

Urmas Bereczki


gUlogo200mm